Mia__, spontaani rv 39+6

19.11.2009
klo 2.30 Herään pissalle.

klo 3.30 Herään taas pissalle, vähän supistaakin, mutta menen takaisin sänkyyn. Uni ei tuukaan, kun supistuksia tulee useampi.

klo 4.00 Alan kellottaa supistuksia. Niitä tulee 5-10min välein. Yritän olla suht paikallaan ja hiljaa supistusten aikaan, ettei esikoinen vieressä herää. Oon ihan varma, että kohta supistukset loppuu enkä jaksa sängystä vielä nousta. Esikoinen herää ja hokee "äitii, äitii".. Kai se vaistoo mun kivut, kun alkaa hokee "äiti hätä, äiti hätä". Esikoinen lähtee sängystä ja supistusten lomassa yritän saada sitä takaisin nukkumaan.

klo 5.00 Supistuksia tulee edelleen 5-10 min välein. Edelleen on semmonen olo, että kyllä ne kohta loppuu. Esikoinen nukahtaa jossain vaiheessa uudestaan, onneksi.

klo 6.00 Nousen, kun makaaminen ei tunnu enää kovin hyvältä, vaikka supistukset ei mitenkään tosi kipeitä vielä ole. Pakkailen varmuuden vuoksi sairaalakassin loppuun.

klo 6.30 Soitan äidille ja varoitan, että jossain vaiheessa voi kyllä tulla lähtö. Alan pakkailee esikoiselle hoitotavaroita. Käyn jo varmaan kolmatta kertaa ilmoittamassa miehelle, että supistelee aika paljon. Saan vastaukseksi joka kerta "joo" tai "aijaa" ja mies jatkaa nukkumista. Laitan supistuksia edelleen ylös ja huomaan, että joka tunti tulee muutama enempi.

klo 7.30 Saan vihdoin miehen ylös ja käsken sen syömään. Jossain vaiheessa pitäis kyllä lähteä ja sit se taas valittaa, kun ei ole ehtinyt syömään. :D Mies pääsee jääkaapille ja mulla alkaa valua lapsivettä ihan kunnolla. Vesi on ihan vihreetä. Soitan sairaalaan, että onko nyt kiire. Kätilö puhelimen toisessa päässä rauhottelee ja sanoo, että voitte alkaa pikku hiljaa tulee, niin katsotaan, mikä on tilanne. Soitan äidillekin, että nyt tulikin ehkä vähän kiire. Supistukset alkaa tulee useammin ja tuntuu jo tosi kipeiltä.

klo 7.50 Mun vanhemmat tulee meille. Äiti jää hoitaa esikoista ja me hypätään mun isän kyytiin. Matka tuntuu aivan kamalalta ja kauheat aamuruuhkatkin!

klo 8.30 Huh, perillä sairaalassa. Kätilö ottaa käyriä ja istun keinutuolissa. Joka supistuksella puristan keinutuolin käsinojia niin, että tuntuu, että ne hajoo kohta :D Kätilö totee, että sullahan supistelee aika tiuhaan ja näköjään on kipeitäkin.

klo 9.00 Kätilö ehdottaa, jospa tutkis kohdunsuun tilanteen ja vois tehdä lapsivesitestin. No näkeehän se sitten, että ei oo epäilystä onko vettä.. 4cm auki ja siirrytään synnytyssaliin.
Saan ilokaasua ja alkuun se tuntuukin riittävän ihan hyvin.

klo 10.30 Saan epiduraalin, kun ei tunnu enää ilokaasusta olevan mitään hyötyä. Epiduraalin laittaminen oli ihan tuskaa, kun tuli just samaan aikaan tosi kipeä supistus. Vihdoin sen laitto onnistuu ja hetken päästä tulee tosi hyvä ja lämmin olo. Mitään kipuja ei tunnu hetkeen.

klo 11.00 Kätilö tarkistaa kohdunsuun tilanteen; 5-6cm auki. Synnytystä hoitaa kätilöopiskelija ja kätilö. Kätilöopiskelija lähtee syömään ja sanoo, että "älä synnytä sit ennen kuin olen takaisin!" :D

klo 11.30 Soitan kätilön paikalle, että pitäis päästä pissalle. Ei tuu pissaa ja kätilö kokeilee, ettei virtsarakossa tunnu mitään olevan. Taitaa siis vauva vaan painaa. Tutkii kohdunsuun; 8cm auki.

klo 11.45 Kätilöopiskelija palaa ja sanoo, että käy nopeasti kansliassa kirjaamassa jotain. Samantien, kun sulkee oven, soitan jo kelloa. Sanon, että tää tulee ihan just, en pysty enää olla ponnistamatta. Tutkii kohdunsuun; 10cm auki. Ponnistusvaihe menee ihan hyvin, mutta kipeetä se kyllä teki! Kun kätilöt sanoo, että tummat hiukset näkyy jo, meinaan karjasta, että ei varmana näy, kun ei meidän esikoisellakaan mitään hiuksia ollu, niin ei tälläkään voi olla :D

klo 12.10 tyttö syntyy! :) 3336g ja 48cm, py 34cm


Muutama tikki laitetaan, joiden laittaminen sattuu aivan kamalasti. Ilokaasua hengittelen. Kun ompeluvaihe on vihdoin ohi, saan alkaa imettää vauvaa. Vauva on rinnalla melkein tunnin ja sitten isi pääsee mukaan kylvetys ja mittailu puuhiin. :)

Pääsen suihkuun, jonka jälkeen odotellaan, että päästään siirtymään osastolle perhehuoneeseen. Imetys lähtee heti hyvin käyntiin. Ollaan sairaalassa kaksi yötä. Kotiutumispäivänä vauvan paino on 3165g.

Yeppa, spontaani rv 41+2

SU 30.11.2009
Klo . 1.15 tein pari leipää ja istuin syömään , siinä samalla tuli eka kunnon supistus . Noh , olin että sepäs sattui ... sit tulikin toinen 5min. päästä .olin että no johas kirpas... supistuksia tuli alko sit tulemaan ja koko ajan 5min. välein ,välillä meni 2min. ja tuli hempeämpi supistus.
Noh klo.3.00 päätin että jos kattois mitä sinne laukkuun pakkais ,kun alko tosiaan tulee sellanen fiilis että kohta lähetään . Pakkailin laukun ja siinä samalla laitoin vaaville kotiin tulo vaatteet kassiin . Supistuksia tuli yhä edelleen tasaseen 5min välein .
Klo .3:30 herätin Anssin että meen suihkuun että täs voi tulla kohte puolin lähtö jos nää supistukset ei lopu (Anssi käväs hereillä ja NUKAHTI samantien : D ) .
Tulin suihkusta ja aloin kattoon leffaa ,kun oli pakko saaha ajatukset pois supistuksista jotka vaan jatku 5min. välein.
5.30 soitin kättärin päivystykseen ,sieltä sanoivat että tuu ihmeessä jo ,mutta soita eka sinne synnytysosastolle . Soitin sinne ja siellä jupailin kätilön kaa jonkun aikaa ja kätilö sano näin " mun mielestä sulla ei vielä supistele niin kivuliaasti että kannattaa tulla ,ole kotona vielä jonkin aikaa ja jos että pärjää kipujen kanssa niin tule tänne ,soita eka" ... eli kun selitin tilanteen niin rauhallisella äänellä niin kätilö ei uskonu että muhun sattuu ja oon aika kipiä jo : ) .
6.00 Anssi lähti hakemaan äitiään tänne valmiikksi ,supistukset vaan jatku eikä kauratyyny auttanu yhtään eikä mikään muukaan ,kuin ajatus siittä että kohta istun autossa matkalla kättäriä .
7.30 soitin synnytysosastolle etten uskalla olla enään himas kun tullut jo 6h ajan 5min välein supistuksia eikä mikään lievitä niitä .
8.00 oltiinkin sit jo kättärillä ja laittovat sydänääni ja supistuksien seurannan päällä . Siinä sit makoilin ja odottelin kätilöitä .
No kätilöt tuli joskua ennen 9.00 ja tekivät tutkimuksen... 8cm auki . Olin että häh, mä epäilin tollasta 5cm ja samaa kätilötkin olivat olleet mieltä että mä lähen himaan . Kuulemma mun rauhallisuus ja tyyneys oli antanu niille sen kuvan ettei nyt oo tosi kyseessä : ) .
Sain luvan käyä vielä käveleen ennenkun alkaa tosi toimet...
en muista monen maissa palattiin saliin,mutta 5 kerrokseen en meinannu päästä kun supisteli niin pirusti.
Päästiin saliin ja kysyin puudutusta... vastaus: ei oikein enään voida laittaa. Siinä hetken ehin seisoa vaatteiden vaihon jälkeen kunnes oli pakko päästä makoilee, enkä siit sit noussu vasta kun vaavi oli maailmassa : ) . Kalvot puhkaistiin hieman ennen syntymää, oli paras keino nopeuttaa synnytystä kun tosiaan ei ollu mitään puudutusta mitä ois voinu saaha enään siinä vaiheessa. Vesien jälkeen poika oli 5min. jälkeen maailmassa . Synnytyksen kestoa ei oltu merkitty mihkään mutta ponnistusvaihe 5min .

Vaavi tuli sit vauhilla maailmaan, niin oli vauhtia että kätilöt joutu stoppaamaan tuloa . Onneksi ei tullu repeämiä yhtään,vaikka mä ponnistin kun ei ois saanu mutta ei sille kuulemma voi ite oikein enään jarrutella jos vaavi tulee niin se tulee.
Anssin sormikin meinas katketa sen verta lujaa olin tarrannu kiinni : D.

Päästiin taas haikaranpesään synnyttään ja sinne osastolle olin koko sen ajan yksin siellä 2 hengen huoneessa. Jos kolmas muksu tulee niin taijan varata sen perhehuoneen sieltä . Mukavaa henkilökuntaa ja osaa kuunnelle äidinkin mielipiteitä .